Uudet aWater-jätevesipuhdistamojen laitesuojat ovat saapuneet

Jätevesien puhdistamojen uudet laitesuojat ovat saapuneet.

Kaikkien jätevesien kaivopuhdistamon laitesuoja. Laitesuoja voidaan jättää maan pinnalle kaivojen viereen tai ison kannen päälle tai kaivaan kaivojen viereen maahan. Betonikaivoihin tai muovikaivoihin (saostuskaivot) tehdään läpiviennit kyljestä, jota kautta ilmastus- ja kemikaalinannosteluletkut ohjataan kaivoihin.

 

Harmaiden jätevesien puhdistamolaitteiden laitesuoja. Laitesuoja voidaan jättää maan pinnalle kaivojen viereen tai ison kannen päälle tai kaivaa kaivojen viereen maahan. Betonisiin tai muovisiin saostuskaivoihin tehdään kylkeen läpivientireikä, jota kautta kaivoon ohjataan ilmastusletku.

 

Jätevesien käsittelylaitteiden laitesuoja huoltoluukulliseen betonikaivoon (harmaille tai kaikille vesille). Laitesuojan kantena toimii olemassa oleva betoninen tai valurautainen kansi. Kansi voidaan tarvittaessa myös uusia. Tämän kannen kanssa ei tarvitse tehdä läpivientejä maassa oleviin saostussäiliöhin.

Tutustuthan aWater-jätevesipuhdistamoihin täältä.

Pohjavesinäytteenotto

Pohjavesinäytteenottoon on hankittu uusi pumppu, jolla voidaan pohjavesinäyte pumpata 24 metristä asti. Pumppu kestää myös kiintoainespitoisempaa vettä. Pumppu soveltuu 50 mm:n kokoisiin pohjavesiputkiin. Meillä on myös kapeampiin putkiin sopiva pumppu erikseen. Pohjavesinäytteenottajalta vaaditaan pääsääntöisesti pätevyyttä.

Ympäristönäytteenotto ja pohjavesinäytteenotto

Yhteystiedot

aWater-saneerauspuhdistamo

Jätevesien puhdistamiseen on saatavissa laitteisto jolla voidaan hyödyntää olemassa olevia sakokaivoja tai puhdistamokaivoja. aWater-saneerauspuhdistamolaitteisto asennetaan siis olemassa oleviin kaivoihin, jolloin säästytään suurilta kaivutöiltä ja investointikuluilta. Laitteisto on yksinkertainen ja sillä saavutetaan jätevesiasetuksen puhdistustehokkuusvaatimus. Tuoteperheen hinnat on päivitetty sivuillemme. aWater-tuoteperheeseen ja hintoihin pääset tutustumaan tämän linkin kautta.

Eräässä kohteessa moduli-imeytyskenttä oli mennyt tukkoon ja muoviset saostuskaivot olivat alkaneet padottamaan. Jätevesijärjestelmää muutettiin siten, että laitteisto asennettiin saostuskaivojen vierelle laitesuojaan, josta tarpeen mukaiset ilmastusputket ja kemikaalin annosteluputket johdettiin saostuskaivoihin. Imeytysputkisto johdettiin jatkoputkella purkukaivoon. Laitesuoja kaivettiin maahan.

aWater-puhdistamolaitteen asennus muovikaivoihin

Eräässä toisessa kohteessa viemäri tuli suhteellisen syvällä, jolloin harmaille vesille ei ollut soveltuvaa valmispuhdistamoa markkinoilla. Kohteeseen ei myöskään ollut tilaa rakentaa maaperäkäsittelykenttää. aWater-harmaavesipuhdistamo Grey Air rakennettiin paikanpäällä rakennettaviin saostuskaivoihin ja samalla laitteet asennettiin betoniseen laitesuojaan kaivojen viereen.

 

Laitesuoja maan päällä


aWater harmaavesipuhdistamo betonikaivoista paikan päällä rakennettuna

Hevosenlannan poltto helpottuu

Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö tiedottivat 18.1.2017, että EU-asetuksen muutoksen myötä tuotantoeläinten lannanpoltto sallitaan jatkossa ilman jätteenpolttolupaa. Tiedotteen mukaan Suomi on ajanut aktiivisesti etenkin hevosenlannan polttoa koskevia helpotuksia EU-lainsäädäntöön, ja tavoite hevosenlannan hyödyntämisestä energianlähteenä on kirjattu myös hallitusohjelmaan. Tähän asti lainsäädäntö ei ole sallinut hevosenlannan polttoa jätteenpolttolaitoksia lukuun ottamatta missään EU-maassa.

Tuotantoeläinten lannanpolttoa koskeva Euroopan unionin asetusmuutos hyväksyttiin EU:ssa 17.1., jonka myötä hevosenlannan poltto tulee mahdolliseksi tavanomaisissa polttolaitoksissa. Tällöin lantaa polttavat laitokset voidaan hyväksyä sivutuotelainsäädännön vaatimusten mukaisesti, eikä laitosten tarvitse täyttää jätteenpolttolainsäädännön vaatimuksia.

Luonnonvarakeskuksen mukaan talleista noin 70 prosenttia levittää lannan peltoon. Hevosenlannan muita hyötykäyttömahdollisuuksia selvitetään myös maa- ja metsätalousministeriön rahoittamalla Hevosenlanta hyötykäyttöön -hankkeella osana hallituksen kiertotalouden kärkihanketta.

Lannanpolttoa säätelee sivutuotelainsäädännön lisäksi kansallinen ympäristönsuojelulainsäädäntö ja useimpia laitoksia koskee valtioneuvoston asetus polttoaineteholtaan alle 50 megawatin energiantuotantoyksiköiden ympäristönsuojeluvaatimuksista. Lannanpolttoa koskeva sivutuote- ja ympäristölainsäädäntö on tällä hetkellä osin päällekkäistä ja toimivaltaisia viranomaisia on useita.

Tiedotteen mukaan maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö selvittävät yhdessä menettelyjä sekä tarvittavia lainsäädäntömuutoksia, joilla lannanpolton hyväksymismenettelyt saadaan mahdollisimman selkeiksi ja sujuviksi. Nyt hyväksytty EU-asetuksen muutos astuu voimaan kevään 2017 aikana. Kotimaiseen lainsäädäntöön tarvittaviin muutostöihin ryhdytään  ministeriöiden mukaan välittömästi.

Hajajätevesityöryhmältä kolme vaihtoehtoa

Haja-asutusalueiden jätevesilainsäädäntöön muutoksia valmistellut työryhmä ehdottaa kolmea eri vaihtoehtoa vaatimusten kohtuullistamiseksi. Niin sanotun hajajätevesi-työryhmän toimeksiantoa tarkennettiin 26.6.2015 sisältämään hallitusohjelman kirjaus hajajätevesien sääntelyn tarkistamisesta. Työryhmä luovutti raporttinsa 4.11.2015 maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle. Mahdolliset lainsäädäntömuutokset koskevat ennen vuotta 2004 rakennettuja kiinteistöjä.

Ensimmäinen vaihtoehto

Työryhmän ensimmäinen vaihtoehto noudattaa hallitusohjelman linjausta. Siinä ennen vuotta 2004 rakennetuilla kiinteistöillä jätevesijärjestelmä täytyisi uusia vain silloin, kun kiinteistöllä tehdään muutakin rakennuslupaa edellyttävää remonttia. Tämä koskisi alueita, jotka eivät ole pilaantumiselle herkkiä. Ympäristönsuojelulakiin kirjattaisiin kriteerit pilaantumiselle herkistä alueista, kuten pohjavesialueista ja rannoista, mutta kunnille jäisi valta määritellä herkät alueet määräyksissään, joko velvoitettuina tai vapaaehtoisesti.

Toinen vaihtoehto

Myös toinen vaihtoehto on hallitusohjelman linjauksen mukainen. Se poikkeaa ensimmäisestä vaihtoehdosta siinä, että yksityiskohtaiset kriteerit pilaantumiselle herkistä alueista kirjattaisiin suoraan ympäristönsuojelulakiin. Kriteereissä määriteltäisiin pohjavesialueet ja vähimmäisetäisyys vesistöihin. Lisäksi etäisyys naapuriin ja tulvariskialueisiin otettaisiin huomioon. Pilaantumiselle herkillä alueilla riittäisivät nykyiset vähimmäisvaatimukset jätevesien puhdistustasolle. Kunta voisi määräyksillään tiukentaa vaatimuksia, jotka liittyvät esimerkiksi etäisyyksien määrittelyyn ja puhdistusvaatimustasoon.

Kolman vaihtoehto

Työryhmän esittämä kolmas vaihtoehto koskee jätevesiasetuksen poikkeamissäännöksen väljentämistä. Poikkeamissäännökset tarkoittavat esimerkiksi kiinteistönhaltijan korkeaa ikää tai työttömyyttä, joiden vuoksi voi saada vapautuksen tai määräaikaisen poikkeaman vaatimusten noudattamisesta. Kolmannessa vaihtoehdossa ympäristönsuojelulakia muutettaisiin siten, että ympäristövaatimukset ja kiinteistön omistajaan liittyvät edellytykset erillisinäkin riittäisivät poikkeamisen myöntämiseen. Tällöin esimerkiksi pitkäaikainen työttömyys riittäisi perusteeksi soveltaa poikkeamissäännöstä. Lisäksi säännökseen lisättäisiin kiinteistön alhainen asukasmäärä perusteeksi harkita poikkeamisen myöntämistä määräajaksi. Kolmatta vaihtoehtoa voitaisiin käyttää myös yhdessä kahden muun vaihtoehdon kanssa.

Lopuksi

Työryhmä ei asettanut valmistelemaansa kolmea vaihtoehtoa paremmuusjärjestykseen. Kaikkiin vaihtoehtoihin liittyen työryhmä ehdottaa, että otettaisiin käyttöön palkkiokokeilun kaltainen kannustin jätevesijärjestelmien uudistamiseen ja kotitalousvähennykseen sisällytettäisiin myös koko suunnittelutyön osuus.

Säädösmuutosten jatkovalmistelua varten tehty vaihtoehtojen vaikutusten arviointi on raportin keskeistä sisältöä. Lisäksi työryhmä otti kantaa muihin tehtäviinsä kuuluneisiin asioihin. Näitä ovat neuvonnan kehittäminen, kansalaisten oikeusturva, kuluttajansuoja ja vesihuoltolain tarkistamistarpeet.

Työryhmän tavoitteena on, että haja-asutuksen jätevesien käsittelyvaatimukset voidaan kohtuullistaa siten, että jatkuvia säädösten muutostarpeita ei enää ole. Tilanne on saatava vakiintumaan niin kiinteistönomistajien, viranomaisten kuin alan yrittäjienkin kannalta.

Raportti on kokonaisuudessaan luettavissa täällä.

Ympäristömittaukset

Palveluinamme ovat mittaukset seuraavilla osa-alueilla:

– Vesistöjen kuten ojien virtaamamittaukset. Virtaamamittaus on tarpeellinen silloin, kun pitää määritellä valuman kautta siirtyvien ravinteiden määrä. Virtaamamittausta vaaditaan usein ympäristöluvissa, tarkkailusuunnitelmissa ja toiminnan alkuselvityksissä. Näytteenotto yhdistetään tarvittaessa virtaamamittauksen suorittamiseen.

– Virtausmittaus voidaan suorittaa myös kaasuista.

– Jätevesiprosessin toiminta prosessin seurantamittareilla. Näitä ovat mm. redox-potentiaali (ORP), hapen pitoisuusmittaus (DO), pH ja lämpötila.

– Johtokyky jätevesistä ja muista vesistä.

Näytteenotto voidaan yhdistää mittauksiin ja näytteenottoja suoritetaan ilman mittaustarpeitakin. Meillä laaditaan näytteenottosuunnitelma ja tarkkailusuunnitelma. Tarkkailusuunnitelman osana voi olla näytteenottojen tilalla ja lisämäärityksenä tarpeen mukaiset mittaukset. Jätevesiprosessien mittauksia voidaan tarvita jopa asennettujen jätevesijärjestelmien, kuten panospuhdistamojen toiminnan tarkkailussa ja tutkimisessa, mikäli puhdistamolla ei päästä toivottuun tulokseen. pH, hapen pitoisuus ja redox-potentiaali ovat tärkeitä parametreja jätevesien käsittelyn seurannassa.

Yhteystiedot

Jätevesi – mitä laki pitää sisällään?

Jätevesiasetuksen sisältö lyhyesti

 

Talousjätevedet on puhdistettava siten, että ympäristöön aiheutuva kuormitus vähenee

orgaanisen aineen (BHK7) osalta vähintään 80 prosenttia,

kokonaisfosforin (P-kok) osalta vähintään 70 prosenttia ja

kokonaistypen (N-kok) osalta vähintään 30 prosenttia

verrattuna haja-asutuksen kuormitusluvun avulla määritettyyn käsittelemättömän jäteveden kuormitukseen.

Jos rakennetaan jätevesijärjestelmä tai tehostetaan olemassa olevan järjestelmän toimintaa, tätä koskeva suunnitelma on liitettävä tarvittavaan maankäyttö- ja rakennuslain nojalla tehtävään rakennus- tai toimenpidelupahakemukseen taikka rakentamista koskevaan ilmoitukseen.

 

Mitä tämä tarkoittaa?

Eli kiinteistön omistaja itse tai suunnittelijaa käyttämällä tarkistaa, että täyttääkö kiinteistön jätevesijärestelmä nämä puhdistustehovaatimukset ja jos ei täytä niin miltä osin jätevesien käsittelyä tehostetaan tai parannetaan ja tärkeimpänä, että miten? Ammattitaitoinen jätevesijärjestelmiin ja käsittelyprosesseihin perehtynyt ihminen osaa arvioida, että minkälaisella menetelmällä tähän päästään ja osaa tehdä vaatimukset täyttävän suunnitelman. Lisäksi suunnittelija tarkistaa alueelliset ympäristönsuojelumääräykset ja rakennusjärjestyksen, joissa usein myös määrätään tiukemmasta vähimmäispuhdistustasosta ranta-alueilla tai pohjavesialueilla ja määritellään etäisyysvaatimuksia mm. talousvesikaivoihin ja vesistöihin. Ympäristönsuojelumääräykset ovat kuntien laatimia omia määräyksiä ja ne poikkeavat kaikissa kunnissa toisistaan niissä ollen alueellisia perusteluja tiukempiin tai poikkeaviin vaatimuksiin.

Kohtuuttomaksi luonnehditussa ”paskalaissa” ei ole määrätty johonkin tiettyyn järjestelmään, kuten maaperäkäsittelyyn, josta virheellisesti puhutaan pelkästään imeytyskenttänä tai ei voida määrätä että vedet voidaan käsitellän vain ja ainoastaan puhdistamossa. Ei myöskään voida määrätä, että vanhat hyväkuntoiset betonikaivot tulee poistaa ja vaihtaa ne uusiin muovikaivoihin.

Tähän asiaan liittyy paljon ja paljon on uutisoitu. Vaalit ovat tulossa ja aina neljän vuoden välein tämä asia nousee pintaan. Kaikki näyttävät kuitenkin olevan samaa mieltä siitä, että kokonaan ”paskalakia” ei voida kumota ja jättää jätevesien käsittelyn parantamista tekemättä eli nyt kiistellään siitä, että minkälaisilla muutoksilla ja korjauksilla jätevesiasetuksesta saadaan käytännönjärkisempi. Koska prosenttilasku on peruskoulussa opetettu, mutta ravinteita ja jäteveden käsittelyä ei ole opetettu kaikille.

Veikkaan, että määräaikaa pidennetään ja annetaan joninlainen lisävapautus autiotaloille. Voivat myös helpottaa ns. kuivan maan ”mökkien” tilannetta. Tiedä sitten miten tämä toteutetaan ja miten eriarvoiseen tilanteeseen muut tällöin joutuvat. Nämä ovat kyllä jo asetukseen piilotettuja ja mahdollisuus vapautuksiin ja lisäaikoihin on ja mökit pääsevät halutessaan vähällä – ellei tule vesihuoltolaitos ja pakota liittymään (joka on muuten paljon kalliimpi kuin oma järjestelmä).

biokem

Jätevesiasetuksessa pitäisi ennemmin miettiä sitä, että miten määritetään käsittelemättömän jäteveden kuormitus riittävän luotettavasti ja miten huolehditaan jatkossa siitä, että asennetut ja rakennetut jätevesijärjestelmät täyttävät (kaikissa tilanteissa) puhdistustehovaatimuksensa tulevaisuudessakin.

 

Alan ammattilainen opintojen ja kokemuksen kautta – joten tietenkin kirjoitan omaan pussiini

Milla Siiri

Tj. YIP Oy

 

 

 

 

Jätevesiasetus puhuttaa – vai pitäisikö vesihuoltolain puhuttaa?

Maalaisjärkeä vai ei?

 

Tuore ympäristöministerimme jolla on toimikautta vain puoli vuotta miettii jo hanakasti jätevesiasetuksen perumista. Jätevesiä tuli koskemaan uusi sääntely jo vuonna 2004, jonka jälkeen uudisrakennukset ovat rakentaneet uudet asetuksen vaatimukset täyttävät jätevesijärjestelmät jo kymmenen vuoden ajan ja moni saneeraajakin on ne jo tehnyt. Vuonna 2011 alkuperäinen asetus kumottiin ja luotiin uusi, jolla lievennettiin vaatimuksia ja annettiin ikävapautus sekä mahdollisuus vapautuksen saamiseen sosiaalisilla ja taloudellisilla perusteilla, jolloin silloinkaan ei saa aiheuttaa ympäristön pilaantumista. Istuvan ympäristöministerin mielestä jätevesiasetus on maalaisjärjen vastainen (Maaseudun tulevaisuuden juttu 1.10.2014). Olen jäänyt odottelemaan perusteluja.

Jätevesiasetuksen muuttaminen ja kohtuullistaminen toi kyllä paljon hyvää mukanaan ja silloin myös markkinoilta karsiutui pois suuri joukko kyseenalaisesti toimivia toimijoita. Mutta edelleen on erikoista, että oheisvaatimuksia tuli melkoinen määrä lisää, joihin itse jätevesiasetuksen henki on ymmärtääkseni syytön. Jätevesiasetuksella tavoiteltiin jotain hyvää, mutta sitä käytettiin hyväksi kaikessa kohtuuttoman sääntelyn rakentelussa.

Näillä oheisvaatimuksilla turvataan taas erityisesti julkishallinnon talous ja työpaikat minusta aika kyseenalaisin keinoin, kuten antamalla tiukempia ympäristönsuojelumääräyksiä ja säätämällä lakeja. Esimerkkinä vesihuoltolaki ja vesihuoltolain tuoma mahdollisuus siihen, että innokkaat kylänmiehet ja -naiset vesi- ja jätevesiosuuskuntia perustaessaan (jätevesiasetus muusanaan) ovat hakeneet osuuskuntien alueille hyväksynnän vesihuoltolaitokseksi, jonka pitäisi turvata se, että vesihuoltolaitokseksi määritellyn osuuskunnan talous pysyisi kunnossa. Eli kaikkien on liityttävä tällaiseen osuuskuntaan – halusit tai et. Vesihuoltolain mukaan vesihuoltolaitoksiin on liityttävä. Saat vapautuksen liittymisestä vain, jos toinen vaatimus täyttyy eli ”vapauttaminen ei vaaranna vesihuollon taloudellista ja asianmukaista hoitamista vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella”. Onko tämä vapautusperuste maalaisjärkinen? Onko maalaisjärkistä pakottaa kiinteistön omistajat liittymään vesiosuuskunnan verkostoihin, vaikka oman vedenhankinnan ja jätevesien käsittelyn voisi toteuttaa halvemmalla ja silloin voisi olla varma siitä laadusta. Ympäristökin usein pelastuu, kun ei ole vuotavia ja rikki meneviä jätevesipumppaamoja, koska niitä ei hoida kukaan.

Vesiosuuskuntia on tehty lukemattomia määriä ja niitä on hyväksytty vesihuoltolaitoksiksi. Kuitenkaan kunnilla ei ole resursseja valvoa näitä ja mikä tärkeintä vesihuoltolaitoksen tulisi täyttää ja hoitaa velvollisuutensa ilman valvonnan kovisteluakin. Missä ovat laaduntarkkailusuunnitelmat ja tarkkailujen toteuttamiset? Onko toimittu lupien mukaisesti? Täyttyvätkö vesihuoltolaitokseksi hyväksytyllä osuuskunnalla varmasti kaikki vesihuoltolain vaatimukset? Miksi valtio on halunnut lain säätämällä pakottaa yksityisen ihmisen liittymään huonosti hoidettuun osuuskuntaan, joka ei pysty hoitamaan velvollisuuksiaan ja ottaa tarvittavat taloudelliset resurssit kiinteistönomistajilta käyttömaksuina tai muina kohtuuttomina maksuina ja silti et voi olla varma että vesi olisi juomakelpoista? Jos vesiosuuskunta ei huolehdi velvoitteistaan ja vastuistaan, niin täytyykö sitten yksityisen kansalaisen toimia maalaisjärjen vastaisesti? Kuka on vastuussa, jos vesiosuuskunta puutteellisella toiminnallaan aiheuttaa ympäristön pilaantumista tai terveyshaittaa?

Kun se on hyvin suunniteltu ja valtion tuella säädelty, niin huonosti suunnitellut verkostovedotkin saadaan kannattamaan. Itse kuntien vesihuoltolaitokset eivät ole laajentaneet liikaa, koska ne näyttävät osaavan laskuopin.

Näitä kysymyksiä haluaisin heittää tuoreelle ympäristöministerille, jonka mielestä jätevesiasetus on maalaisjärjen vastainen. Ilmeisesti ympäristönsuojelulaki on myös turha, koska asioita ei tarkastellakaan enää ympäristön suojelun kannalta? Tärkeintä on turvata valtion talous ja mikäli jokin säädös ei tuota riittävää hyötyä valtiolle, niin se on siis maalaisjärjen vastainen ja sillä voi saada hyvän äänivyöryn. Muunlaista päätelmää tähän ei voi tehdä, koska ministeri ei ole perustellut kommenttiansa.

Betonikaivo vai muovikaivo?

Joku viisas on joskus sanonut, että tieto lisää tuskaa: Betonikaivo vai muovikaivo jätevesille?

Jätevesijärjestelmien asennuksissa suositaan paljon muovikaivoja. Silti ei ole kiellettyä käyttää betonikaivoja. Monet vanhat betonikaivot ovat hyväkuntoisia, joihin lisäämällä jälkikäsittelyksi maaimeytyksen tai maasuodatuksen perään voidaan saavuttaa jätevesiasetuksen vaatimukset. Hyväkuntoisiin betonikaivoihin voidaan myös asentaa jäteveden puhdistuslaitteisto, jolloin voidaan säästyä lähes kokonaan maarakennustöiltä.

Betonirenkaat ja -kaivot ovat yhtä lailla CE-merkittyjä ja täyttävät rakennustuotedirektiivin vaatimukset. Betonikaivoissa on myös se etu, että niiden tyhjennyksen suorittaminen ja tarkkailutoimien tekeminen on huomattavasti helpompaa, kuin muovisäiliöstä, jonka tarkkailuputken koko on noin 30 cm. Vanhaan hyvään aikaan betonikaivoista voitiin tarkistaa kertyneen lietteen määrä silmämääräisen tarkastelun lisäksi kepillä. Nyt jos yrität tarkistaa muovikaivoon kertyneen lietteen määrän sekä tulo- ja lähtöyhteen kunnon, niin asia on helpommin sanottu kuin tehty.

Jätevesiasetuksen mukaan säiliöiden kunnon tarkastus tulee suorittaa säiliöstä riippuen 5 – 10 vuoden välein. Tätä ei ole vielä edes mietitty, että miten se tehdään ja mikä on riittävä tapa kunnon tarkistamiseksi. Musta muovisäiliö pimeästä tyhjennysluukusta tarkistettuna on minusta hankalampaa kuin kokonaan ylhäältä auki olevan betonikaivon tarkistaminen. Vielä se seikka, että kiinnostaako tunkea nenäänsä aivan lähelle tyhjennysluukkua, kun betonikaivon voi tarkistaa itselle suotuisasta etäisyydestä.

Kun originaali jätevesiasetus tuli vuonna 2004, niin muoviteollisuus otti asian hoitoonsa. Jätevesiasetuksen uusiminen vuonna 2011 sai monen miettimään muutenkin vaatimusten kohtuullistamista. Alkuaikoina voin tunnustaa, että itsekin betonikaivoja tuli jätettyä vähemmän käyttöön ja suurempi osa uusittiin muovikaivoiksi. Tänä päivänä ajatukseni on hieman toinen. Kaikki mikä on säästettävissä, niin kannattaa säästää. Elinkaarta on kuitenkin olemassa vielä pitkälle kauemmin kuin uudemmilla sisaruksilla.

Muovikaivoissa tulevat ongelmat esiin helpommin: Asennussyvyys on melko rajoitettua, jonka varaan säiliölle annettu takuu perustuu ja muovisäiliön kestävyys roudalle on epävarmempaa kuin betonisäiliön. Montaa betonisäiliötä ei ole edes routaeristetty. Viemärit ovat PVC:tä kemiallisen kestävyytensä vuoksi, mutta puhdistamosäiliöt ja sakokaivot ovat useimmiten polyeteeniä. Fosforinpoistokemikaalit ovat syövyttäviä, joita puhdistamoihin lisätään. Tokihan lisättävä määrä on pieni ja laimenee. Kemikaalit voivat kuitenkin lappoutua mahdollisimman edullisesti koottujen laitteistojen takia säiliöön kokonaisuudessaan. Onhan näitä tapahtunut ja varmaankin voi tapahtua vielä tänäkin päivänä. Itse jätevesiprosessikin ja kaikki se muu ylimääräinen mitä viemäriin lasketaan voi aiheuttaa pitkällä aikavälillä ongelmia materiaaleissa.