Jätevesi – mitä laki pitää sisällään?

Jätevesiasetuksen sisältö lyhyesti

 

Talousjätevedet on puhdistettava siten, että ympäristöön aiheutuva kuormitus vähenee

orgaanisen aineen (BHK7) osalta vähintään 80 prosenttia,

kokonaisfosforin (P-kok) osalta vähintään 70 prosenttia ja

kokonaistypen (N-kok) osalta vähintään 30 prosenttia

verrattuna haja-asutuksen kuormitusluvun avulla määritettyyn käsittelemättömän jäteveden kuormitukseen.

Jos rakennetaan jätevesijärjestelmä tai tehostetaan olemassa olevan järjestelmän toimintaa, tätä koskeva suunnitelma on liitettävä tarvittavaan maankäyttö- ja rakennuslain nojalla tehtävään rakennus- tai toimenpidelupahakemukseen taikka rakentamista koskevaan ilmoitukseen.

 

Mitä tämä tarkoittaa?

Eli kiinteistön omistaja itse tai suunnittelijaa käyttämällä tarkistaa, että täyttääkö kiinteistön jätevesijärestelmä nämä puhdistustehovaatimukset ja jos ei täytä niin miltä osin jätevesien käsittelyä tehostetaan tai parannetaan ja tärkeimpänä, että miten? Ammattitaitoinen jätevesijärjestelmiin ja käsittelyprosesseihin perehtynyt ihminen osaa arvioida, että minkälaisella menetelmällä tähän päästään ja osaa tehdä vaatimukset täyttävän suunnitelman. Lisäksi suunnittelija tarkistaa alueelliset ympäristönsuojelumääräykset ja rakennusjärjestyksen, joissa usein myös määrätään tiukemmasta vähimmäispuhdistustasosta ranta-alueilla tai pohjavesialueilla ja määritellään etäisyysvaatimuksia mm. talousvesikaivoihin ja vesistöihin. Ympäristönsuojelumääräykset ovat kuntien laatimia omia määräyksiä ja ne poikkeavat kaikissa kunnissa toisistaan niissä ollen alueellisia perusteluja tiukempiin tai poikkeaviin vaatimuksiin.

Kohtuuttomaksi luonnehditussa ”paskalaissa” ei ole määrätty johonkin tiettyyn järjestelmään, kuten maaperäkäsittelyyn, josta virheellisesti puhutaan pelkästään imeytyskenttänä tai ei voida määrätä että vedet voidaan käsitellän vain ja ainoastaan puhdistamossa. Ei myöskään voida määrätä, että vanhat hyväkuntoiset betonikaivot tulee poistaa ja vaihtaa ne uusiin muovikaivoihin.

Tähän asiaan liittyy paljon ja paljon on uutisoitu. Vaalit ovat tulossa ja aina neljän vuoden välein tämä asia nousee pintaan. Kaikki näyttävät kuitenkin olevan samaa mieltä siitä, että kokonaan ”paskalakia” ei voida kumota ja jättää jätevesien käsittelyn parantamista tekemättä eli nyt kiistellään siitä, että minkälaisilla muutoksilla ja korjauksilla jätevesiasetuksesta saadaan käytännönjärkisempi. Koska prosenttilasku on peruskoulussa opetettu, mutta ravinteita ja jäteveden käsittelyä ei ole opetettu kaikille.

Veikkaan, että määräaikaa pidennetään ja annetaan joninlainen lisävapautus autiotaloille. Voivat myös helpottaa ns. kuivan maan ”mökkien” tilannetta. Tiedä sitten miten tämä toteutetaan ja miten eriarvoiseen tilanteeseen muut tällöin joutuvat. Nämä ovat kyllä jo asetukseen piilotettuja ja mahdollisuus vapautuksiin ja lisäaikoihin on ja mökit pääsevät halutessaan vähällä – ellei tule vesihuoltolaitos ja pakota liittymään (joka on muuten paljon kalliimpi kuin oma järjestelmä).

biokem

Jätevesiasetuksessa pitäisi ennemmin miettiä sitä, että miten määritetään käsittelemättömän jäteveden kuormitus riittävän luotettavasti ja miten huolehditaan jatkossa siitä, että asennetut ja rakennetut jätevesijärjestelmät täyttävät (kaikissa tilanteissa) puhdistustehovaatimuksensa tulevaisuudessakin.

 

Alan ammattilainen opintojen ja kokemuksen kautta – joten tietenkin kirjoitan omaan pussiini

Milla Siiri

Tj. YIP Oy

 

 

 

 

Jätevesiasetus puhuttaa – vai pitäisikö vesihuoltolain puhuttaa?

Maalaisjärkeä vai ei?

 

Tuore ympäristöministerimme jolla on toimikautta vain puoli vuotta miettii jo hanakasti jätevesiasetuksen perumista. Jätevesiä tuli koskemaan uusi sääntely jo vuonna 2004, jonka jälkeen uudisrakennukset ovat rakentaneet uudet asetuksen vaatimukset täyttävät jätevesijärjestelmät jo kymmenen vuoden ajan ja moni saneeraajakin on ne jo tehnyt. Vuonna 2011 alkuperäinen asetus kumottiin ja luotiin uusi, jolla lievennettiin vaatimuksia ja annettiin ikävapautus sekä mahdollisuus vapautuksen saamiseen sosiaalisilla ja taloudellisilla perusteilla, jolloin silloinkaan ei saa aiheuttaa ympäristön pilaantumista. Istuvan ympäristöministerin mielestä jätevesiasetus on maalaisjärjen vastainen (Maaseudun tulevaisuuden juttu 1.10.2014). Olen jäänyt odottelemaan perusteluja.

Jätevesiasetuksen muuttaminen ja kohtuullistaminen toi kyllä paljon hyvää mukanaan ja silloin myös markkinoilta karsiutui pois suuri joukko kyseenalaisesti toimivia toimijoita. Mutta edelleen on erikoista, että oheisvaatimuksia tuli melkoinen määrä lisää, joihin itse jätevesiasetuksen henki on ymmärtääkseni syytön. Jätevesiasetuksella tavoiteltiin jotain hyvää, mutta sitä käytettiin hyväksi kaikessa kohtuuttoman sääntelyn rakentelussa.

Näillä oheisvaatimuksilla turvataan taas erityisesti julkishallinnon talous ja työpaikat minusta aika kyseenalaisin keinoin, kuten antamalla tiukempia ympäristönsuojelumääräyksiä ja säätämällä lakeja. Esimerkkinä vesihuoltolaki ja vesihuoltolain tuoma mahdollisuus siihen, että innokkaat kylänmiehet ja -naiset vesi- ja jätevesiosuuskuntia perustaessaan (jätevesiasetus muusanaan) ovat hakeneet osuuskuntien alueille hyväksynnän vesihuoltolaitokseksi, jonka pitäisi turvata se, että vesihuoltolaitokseksi määritellyn osuuskunnan talous pysyisi kunnossa. Eli kaikkien on liityttävä tällaiseen osuuskuntaan – halusit tai et. Vesihuoltolain mukaan vesihuoltolaitoksiin on liityttävä. Saat vapautuksen liittymisestä vain, jos toinen vaatimus täyttyy eli ”vapauttaminen ei vaaranna vesihuollon taloudellista ja asianmukaista hoitamista vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella”. Onko tämä vapautusperuste maalaisjärkinen? Onko maalaisjärkistä pakottaa kiinteistön omistajat liittymään vesiosuuskunnan verkostoihin, vaikka oman vedenhankinnan ja jätevesien käsittelyn voisi toteuttaa halvemmalla ja silloin voisi olla varma siitä laadusta. Ympäristökin usein pelastuu, kun ei ole vuotavia ja rikki meneviä jätevesipumppaamoja, koska niitä ei hoida kukaan.

Vesiosuuskuntia on tehty lukemattomia määriä ja niitä on hyväksytty vesihuoltolaitoksiksi. Kuitenkaan kunnilla ei ole resursseja valvoa näitä ja mikä tärkeintä vesihuoltolaitoksen tulisi täyttää ja hoitaa velvollisuutensa ilman valvonnan kovisteluakin. Missä ovat laaduntarkkailusuunnitelmat ja tarkkailujen toteuttamiset? Onko toimittu lupien mukaisesti? Täyttyvätkö vesihuoltolaitokseksi hyväksytyllä osuuskunnalla varmasti kaikki vesihuoltolain vaatimukset? Miksi valtio on halunnut lain säätämällä pakottaa yksityisen ihmisen liittymään huonosti hoidettuun osuuskuntaan, joka ei pysty hoitamaan velvollisuuksiaan ja ottaa tarvittavat taloudelliset resurssit kiinteistönomistajilta käyttömaksuina tai muina kohtuuttomina maksuina ja silti et voi olla varma että vesi olisi juomakelpoista? Jos vesiosuuskunta ei huolehdi velvoitteistaan ja vastuistaan, niin täytyykö sitten yksityisen kansalaisen toimia maalaisjärjen vastaisesti? Kuka on vastuussa, jos vesiosuuskunta puutteellisella toiminnallaan aiheuttaa ympäristön pilaantumista tai terveyshaittaa?

Kun se on hyvin suunniteltu ja valtion tuella säädelty, niin huonosti suunnitellut verkostovedotkin saadaan kannattamaan. Itse kuntien vesihuoltolaitokset eivät ole laajentaneet liikaa, koska ne näyttävät osaavan laskuopin.

Näitä kysymyksiä haluaisin heittää tuoreelle ympäristöministerille, jonka mielestä jätevesiasetus on maalaisjärjen vastainen. Ilmeisesti ympäristönsuojelulaki on myös turha, koska asioita ei tarkastellakaan enää ympäristön suojelun kannalta? Tärkeintä on turvata valtion talous ja mikäli jokin säädös ei tuota riittävää hyötyä valtiolle, niin se on siis maalaisjärjen vastainen ja sillä voi saada hyvän äänivyöryn. Muunlaista päätelmää tähän ei voi tehdä, koska ministeri ei ole perustellut kommenttiansa.

Betonikaivo vai muovikaivo?

Joku viisas on joskus sanonut, että tieto lisää tuskaa: Betonikaivo vai muovikaivo jätevesille?

Jätevesijärjestelmien asennuksissa suositaan paljon muovikaivoja. Silti ei ole kiellettyä käyttää betonikaivoja. Monet vanhat betonikaivot ovat hyväkuntoisia, joihin lisäämällä jälkikäsittelyksi maaimeytyksen tai maasuodatuksen perään voidaan saavuttaa jätevesiasetuksen vaatimukset. Hyväkuntoisiin betonikaivoihin voidaan myös asentaa jäteveden puhdistuslaitteisto, jolloin voidaan säästyä lähes kokonaan maarakennustöiltä.

Betonirenkaat ja -kaivot ovat yhtä lailla CE-merkittyjä ja täyttävät rakennustuotedirektiivin vaatimukset. Betonikaivoissa on myös se etu, että niiden tyhjennyksen suorittaminen ja tarkkailutoimien tekeminen on huomattavasti helpompaa, kuin muovisäiliöstä, jonka tarkkailuputken koko on noin 30 cm. Vanhaan hyvään aikaan betonikaivoista voitiin tarkistaa kertyneen lietteen määrä silmämääräisen tarkastelun lisäksi kepillä. Nyt jos yrität tarkistaa muovikaivoon kertyneen lietteen määrän sekä tulo- ja lähtöyhteen kunnon, niin asia on helpommin sanottu kuin tehty.

Jätevesiasetuksen mukaan säiliöiden kunnon tarkastus tulee suorittaa säiliöstä riippuen 5 – 10 vuoden välein. Tätä ei ole vielä edes mietitty, että miten se tehdään ja mikä on riittävä tapa kunnon tarkistamiseksi. Musta muovisäiliö pimeästä tyhjennysluukusta tarkistettuna on minusta hankalampaa kuin kokonaan ylhäältä auki olevan betonikaivon tarkistaminen. Vielä se seikka, että kiinnostaako tunkea nenäänsä aivan lähelle tyhjennysluukkua, kun betonikaivon voi tarkistaa itselle suotuisasta etäisyydestä.

Kun originaali jätevesiasetus tuli vuonna 2004, niin muoviteollisuus otti asian hoitoonsa. Jätevesiasetuksen uusiminen vuonna 2011 sai monen miettimään muutenkin vaatimusten kohtuullistamista. Alkuaikoina voin tunnustaa, että itsekin betonikaivoja tuli jätettyä vähemmän käyttöön ja suurempi osa uusittiin muovikaivoiksi. Tänä päivänä ajatukseni on hieman toinen. Kaikki mikä on säästettävissä, niin kannattaa säästää. Elinkaarta on kuitenkin olemassa vielä pitkälle kauemmin kuin uudemmilla sisaruksilla.

Muovikaivoissa tulevat ongelmat esiin helpommin: Asennussyvyys on melko rajoitettua, jonka varaan säiliölle annettu takuu perustuu ja muovisäiliön kestävyys roudalle on epävarmempaa kuin betonisäiliön. Montaa betonisäiliötä ei ole edes routaeristetty. Viemärit ovat PVC:tä kemiallisen kestävyytensä vuoksi, mutta puhdistamosäiliöt ja sakokaivot ovat useimmiten polyeteeniä. Fosforinpoistokemikaalit ovat syövyttäviä, joita puhdistamoihin lisätään. Tokihan lisättävä määrä on pieni ja laimenee. Kemikaalit voivat kuitenkin lappoutua mahdollisimman edullisesti koottujen laitteistojen takia säiliöön kokonaisuudessaan. Onhan näitä tapahtunut ja varmaankin voi tapahtua vielä tänäkin päivänä. Itse jätevesiprosessikin ja kaikki se muu ylimääräinen mitä viemäriin lasketaan voi aiheuttaa pitkällä aikavälillä ongelmia materiaaleissa.